Missä vaiheessa jätteistä ja roskien keräämisestä tuli seksikästä?
Tapahtuiko se vuonna 2000, kun Tuula-Maria Ahonen perusti Roska päivässä -liikkeen?
Vai tapahtuiko se vasta 2010-luvulla, kun Roskapäivä-tili ilmestyi Instagramiin, Roskasakki-tili Facebookiin ja roskataide gallerioihin?
2020-luvulle tultaessa roskien kerääminen on jo (lähes) täysin normaali harrastus.
Roskista tehdään taidetta, roska-aktivisteja kiitetään kutsumalla heidät Linnan juhliin ja roskapihdit ovat ilmestyneet tavallisten tavaratalojen valikoimiin.
Laadin artikkelin pohtiakseni roskien muuttunutta yhteiskunnallista asemaa – sekä kannustaakseni kaikkia roskien keräämiseen pois luonnosta.
Artikkelia varten sain kommentteja sekä 25-vuotisjuhlavuottaan viettävän Roska päivässä -liikkeen perustajalta että Roskapäivä- ja Roskasakki-tilien perustajilta.
Sisältö
Mikä Roska päivässä -liike?
Roskien keräämisen normalisoinnista voi kiittää Tuula-Maria Ahosta, joka perusti Roska päivässä -liikkeen vuonna 2000.
Idea on simppeli: jokainen mukaan liittyjä lupaa kerätä luonnosta vähintään yhden roskan per päivä.
Tämä on varsin tehokas ekovinkki.
Jos kaikki suomalaiset sitoutuisivat yhteen roskaan päivässä, Suomi siistiytyisi noin 5,6 miljoonan roskan päivävauhtia.
Roskaliike on kunnostautunut myös roskaamisen ennaltaehkäisemissä. Parhaat aseet tähän ovat miniroskikset ja isompien roskisten koristeleminen.
Seuraavien otsikoiden alla kerron tarkemmin Roska päivässä -liikkeen ruohonjuuritason aktivismista.
Roskien kerääminen
Roskien kerääminen ei vaadi oikeastaan mitään.
Roskaliikkeen aktivistit lupaavat kerätä ainakin yhden roskan päivässä.
Päivittäisen yhden roskan kerääminen ei vaadi sen kummempia esivalmisteluja tai tykötarpeita.
Nälkä voi kasvaa syödessä. On vain hyvä, jos roskia kerää enemmänkin.
Joka talouteen tulee hedelmä-, leipä- ja jauhopusseja, joihin roskia voi kerätä ulkona liikkuessaan.
Kun minulla oli polvi kipeänä, ostin roskapihdit.
Jos haluaa kokeilla roskapihtejä ennen ostopäätöstä, niitä voi lainata monista kirjastoista.
Maasta kerätyt roskat voi laittaa lähimpään roskikseen tai lajitella ne kierrätyspisteellä.
Roskien joukosta kannattaa ottaa erikseen ainakin palautuspullot ja -tölkit, joista saa rahaa palauttaessaan ne kauppaan.
Ihan tavallisistakin roskista voi saada lisätienestejä Bower-sovelluksella, jos niissä on viivakoodi jäljellä.
Roskien keräämisestä voi siis saada taloudellistakin hyötyä eikä yksinomaan luontohyötyjä.
Miniroskikset ja roskiksien koristeleminen
Tuuppaus (englanniksi nudging) on käyttäytymistalouden käsite, joka kuvaa keinoja vaikuttaa yksilöiden päätöksentekoon ihan vain tekemällä haluttu ratkaisu houkuttelevimmaksi.
Tarkoitus ei ole palkita halutusta valinnasta tai rangaista epätoivotusta, vaan ainoastaan tuupata yksilöä kohti parasta vaihtoehtoa.
Roska päivässä -liike pyrkii tekemään roskaamattomuudesta roskaamista houkuttelevampaa.
Tähän se pyrkii ennen kaikkea kauneuden voimalla.
Ensimmäinen keino on julkisten roska-astioiden koristeleminen (jos siihen on lupa) ja toinen miniroskikset.
Miniroskis on ilmatiivis pikkupurkki, kuten kierrätetty lääke- tai filmipurkki.
Purkin voi koristella tarroilla tai vaikkapa liimaamalla siihen lehdistä leikattuja kuvia.
Tällainen miniroskis on varsin edullinen lahjavinkki.
Miniroskiksia on tarkoitus antaa ilmaiseksi ohikulkijoille.
Niitä voi myös toimittaa jaettavaksi erilaisiin toimipisteisiin.
Koska miniroskikset ovat ilma- ja hajutiiviitä, niihin voi kerätä kaikenlaista tupakantumpeista purukumeihin.
Täytyttyään miniroskis on helppo tyhjentää.
Näin samalla miniroskiksella pärjää vuodesta toiseen.
Roskataide, roskasome ja roskaporno: Missä vaiheessa roskista tuli seksikäs trendi?
Kulttuuri on jatkuvassa muutoksessa.
Viimeaikainen ja erittäin tervetullut muutos on roskien keräämisen muuttuminen trendikkääksi.
Ylen Miljoona roskapussia -kampanjat ovat normalisoineet roskien keräämistä ja kannustaneet tarttumaan toimeen.
Roskien keräämisestä on myös palkittu erilaisilla yhteiskunnallisilla huomionosoituksilla.
Roska päivässä -liikkeen perustaja Tuula-Maria Ahonen on kutsuttu Linnan juhliin jo kahdesti.
Vuonna 2024 rautalampilaiset ”roskaenkelit” eli omaehtoiset roskien kerääjät saivat kutsun Linnaan.
Roska-aktivismi näkyy myös taiteessa ja somessa, jonne monet sisällöntuottajat (allekirjoittanut mukaan lukien) jakavat ns. roskapornoa.
Roskataide
Taide tarjoaa väkevän tavan käsitellä erilaisia asioita, myös roskaamista ja ympäristökatastrofia.
Häshtägeillä #roskataide ja #roskataidehaaste pääsee tarkastelemaan, millaista taidetta suomalaiset ovat jätteistä luoneet.
Roskataidetta on ollut esillä myös gallerioissa, kuten Kiasmassa keväällä 2025:
Näytä tämä julkaisu Instagramissa
Joensuulainen valokuvaaja Pasi Räsämäki on luonut Urbaario – kokoelma kaupunkilöytöjä -teossarjan maasta löytyneistä esineistä, kuten rikkinäisistä aurinkolaseista ja rannekellosta.
Teossarja on ollut esillä ympäri Suomen.
Räsämäki teki Urbaario-valokuvanäyttelyiden pohjalta opinnäytetyön, jossa hän kirjoittaa seuraavaa:
”[T]utkin, miten roskaksi määritelty esine muuttuu valokuvataiteen keinoin taideteokseksi. Urbaario – kokoelma kaupunkilöytöjä -näyttelyssä, valokuvani ja arkeologiset löydöt kävivät vuoropuhelua roskan ja aarteen välisestä kyseenalaisesta erosta. Näitä erilaisia elementtejä vertaamalla voi myös miettiä hukkaavaa ihmisluontoa – kautta aikain jätämme jälkeemme myös tahattomia merkkejä itsestämme. Urbaario, on oivallus, jonka sain alkaessani kuvaamaan urbaaneja löytöjä. Kun tutussa herbaariossa etsitään ja tallennetaan kasveihin liittyvää materiaalia, Urbaariossa kerätään löytöjä ihmisen elinympäristöstä ja tulkitaan niiden välittämää tietoa lajistamme ja elintavoistamme. Urbaarion kokoaja havainnoi arkista kaupunkiympäristöä ja harjoittaa silmää huomaamaan, mitä kaikkea maisemassa vilisee: joltakulta on pudonnut pullonkorkki tai aurinkolasit, joku on unohtanut reppunsa, joku muu rannekellonsa.”
Suomen Kuvalehti kertoi 4.1.2024 Teemu Silvánin Baltic Sea Kitchen -valokuvasarjasta.
Kuvissa merestä löytyneet roskat esitetään salonkikelpoisina gourmet-annoksina.
Esimerkkejä:
- Itämeren sushia (kondomi) syömäpuikoissa
- Panoslankaa pastana haarukassa
- Tupakantumppeja, nuuskapussi ja karkkipapereita juomalasissa
Kenenkään mieleen tuskin tulee laittaa näitä annoksia suuhun.
Samaan aikaan keskivertoihmisen ruoansulatuselimistöön päätyy WWF:n mukaan viikossa pankkikortillisen verran muovia, pääasiassa juomaveden mukana.
Saman lähteen perusteella Suomessa on Itämeren muoviroskaisimmat rannat.
Loppujen lopuksi karkkipapereista ja tumpeista koostuva drinkkilasillinen ei olekaan niin kovin kaukana todellisuudessa.
Roskasome eli roskavaikuttajat sosiaalisessa mediassa
Sosiaalisen median vaikuttajat voivat vaikuttaa kuluttajien mielipiteisiin, kulutuskäyttäytymiseen ja muuhun toimintaan.
Somettamalla voi myös kannustaa roskaamattomuuteen ja muiden jättämien roskien keräämiseen pois luonnosta.
Esimerkkejä sosiaalisen median suosituimmista roska-aiheisista tileistä:
- Roskapaiva: 13 300 seuraajaa Instagramissa
- roskajuoksijan_paivakirja: 4300 seuraajaa Instagramissa
- Onnen tongintaa -dyykkausblogi: 1000 seuraajaa Facebookissa ja 7600 seuraajaa Instagramissa
- roskapostia_hangosta: 800 seuraajaa Facebookissa ja 3800 seuraajaa Instagramissa
- roskalenkilla: 600 seuraajaa Instagramissa
- Roskakapina – Rubbish Rebels -ryhmä Facebookissa: 1800 jäsentä
- Roskasakki: 625 seuraajaa Facebookissa
Seuraajamäärät tarkastettu viimeksi maaliskuussa vuonna 2025.
Kutsun tässä artikkelissa roskista otettujen valokuvien julkaisemista somessa hieman raflaavasti ”roskapornoksi”, vaikka monet tuottavat someen roskista erittäin taiteellista sisältöä.
Olen myöskin ottamatta sen enempää kantaa siihen, millä tilillä on roskapornoa ja millä ei (tai missä menee taiteen ja pornon raja: asia, mihin tuskin löytyisi yksiselitteistä vastausta).
Henkilökohtainen mielipiteeni on se, että kaikenlainen roskasome on tervetullutta, jos se vain havahduttaa katsojan roskaantumisongelmaan.
Toisiin tepsii paremmin visuaalisesti viehättävät asetelmat, toisiin taas roskien ällöttävyydellä revittely.
Roskapäivä-Eino
Otin vuoden 2025 maaliskuussa yhteyttä Roskapäivä-tilin takana olevaan roskavaikuttajaan Teemu ”Eino” Oinioon kysyäkseni, onko hän huomannut roskien keräämisen yleistyneen.
Hänen nähdäkseen roskien kerääminen on edelleen pienen porukan juttu, mutta kuitenkin yleisempää kuin hänen aloittaessaan. Tästä on kiittäminen roskasomea ja Yleä:
”Olen kerännyt roskia nyt seitsemän vuotta ja aluksi se oli kovin yksinäistä puuhaa. Samoihin aikoihin oman harrastukseni kanssa Ruotsista kantautui Suomeen ”plogging” harrastus eli roskajuoksu. Se sai siihen aikaan monet muutkin innostumaan.
Oman kanavani, Roskapäivässä-liikkeen sekä muita roskasomea tekevien kautta tuhannet ihmiset ympäri Suomea ovat saaneet idean siemenen itselle ja ryhtyneet tuumasta toimeen. Koen, että esimerkin voima on todella suuri ja sitä pyrin omallakin tekemiselläni tuomaan esiin.
Nyt kahtena vuonna Yle on järjestänyt keväisin #miljoonaroskapussia-kampanjan ja se on saanut ihmiset innostumaan todella hyvin roskien keräämisestä. Voisin sanoa, että nykyään se on trendikkäämpää kuin esim. 7 vuotta sitten, mutta on kuitenkin hyvin marginaaliporukan touhua.”
Teemu ”Eino” Oinio julkaisee Instagramissa myös muita kuvia kuin roskakuvia. Roska-aiheisissa kuvissa roskat ovat usein jo pusseihin kerättyinä.
Jäin miettimään, onko pussien värikkyys keino löytää kauneutta roskien keräämisestä, ja harrastaako hän myös taiteen tekemistä roskista.
Vastauksessaan hän nosti esiin muun muassa sen, kuinka roskat voivat olla esteettisesti kauniita, vaikkapa ihan vain maahan aseteltuina:
”Käytän värikkäitä pusseja etenkin koulujen Roskapäivissä. Oppilaat ovat jo innoissaan kirkkaista väreistä valitessaan mieleistä pussia, johon kerätä roskia.
Toisinaan käytän etenkin somemateriaaleissa kirkasta, läpinäkyvää pussia, koska siitä näkee hyvin koko kerätyn sisällön skaalan nopealla vilkaisulla.
Märkänä ja nuhjuisena kadulla roskat ovat hieman likaisen näköisiä, muttei kuitenkaan välttämättä likaisia.
Joskus roskat voivat olla esteettisesti myös kauniita, etenkin maahan tiettyyn muotoon aseteltuna tai roskataiteen muodossa. Olen tehnyt roskataidetta jonkin verran ja sitä on ollut myös esillä festivaaleilla ja taidegalleriassa. Viime vuonna ilmestyneessä Trashday-dokumentissamme on esillä tekemääni roskataidetta. Dokumentti löytyy suoraan www.roskapaiva.com etusivulta :)”
Dokumentti kannattaa käydä katsomassa!
Roskasakki
Juttelin Roskasakin Ilkka Erkkilän kanssa maaliskuussa 2025 puhelimitse hänen ajatuksistaan roskien keräämisestä.
Roskasakki oli siinä vaiheessa kerännyt roskia jo 13,5 vuoden ajan. Kaija ja Ilkka puuttuvat retkillään myös muihin epäkohtiin kuin roskiin.
Työn tuloksia:
- 2 301 600 kerättyä tupakantumppia
- 5 610 muovikassillista roskaa 14 eri maasta
- 122 pestyä katukylttiä
- 28 poistettua graffitia
- Omaa rahaa käytetty noin 36 000 € esimerkiksi tupakoitsijoille jaettaviin miniroskiksiin
- Noin 179 000 tervehdystä vastaantulijoille
Tilastot tarkastettu viimeksi 25.3.2025: katso ajantasaiset tiedot osoitteesta roskasakki.fi tai X-palvelusta (@IlkkaErkkila).
Ilkka kertoo, ettei heitä enää nykyään pidetä ”kylähulluina”, mutta että roskien keräämisen muodikkaaksi muuttumiseen on vielä pitkä matka.
On tavallista, että ihmiset ihmettelevät, miksi he viitsivät kerätä toisten roskia. Siihen heillä on valmis vastaus: pakkohan se on, kun omat roskat on jo taputeltu kuntoon.
Ilkka on opetellut Roskasakin sloganin kymmenellä eri kielellä: ”VIISAAT EIVÄT ROSKAA JA MUILTA SE ON KIELLETTY.”
Keräämänsä roskat Roskasakki kirjaa ylös. 80-sivuisia ja A4-kokoisia kierrevihkoja on kertynyt jo 49 kappaletta, ja valokuvadokumentaatiota 11 000 kuvan edestä.
Silloin tällöin Ilkka innostuu tekemään roskista roskataidetta, jota löytyy esimerkiksi Roskasakin Facebook-sivulta.
Taideteosten materiaalina toimivat niin tumpit kuin autojen alle jääneet tölkit. Taide on kuitenkin sivuroolissa: tärkeintä on poistaa epäkohdat ympäristöstä.
Roskaliike on kaikille avoin: Syyt, miksi roskien kerääminen kannattaa
Roskaliike eli siis Roska päivässä -liike on avoin kaikille.
Kuka tahansa on tervetullut mukaan puhdistamaan yhteistä ympäristömme roskista.
Kansainväliseksi kasvaneeseen roskaliikkeeseen liittymiseen riittää, että pyrkii jatkossa keräämään yhden roskan päivässä.
Halutessaan voi liittyä Roska päivässä -liikkeen Facebook-ryhmään ja jakaa siellä kokemuksia roskien keräämisestä.
Liikkeen vapaaehtoisella jäsenmaksulla (20 €) mahdollistetaan liikkeen perustajan esimerkiksi kouluissa pitämät miniroskis-työpajat.
Miksi liittyä Roskaliikkeeseen?
Siksi, että on mukava tuntea olevansa osa maailmanlaajuista yhteisöä, joka jakaa samat tavoitteet ja arvot.
Entä miksi ihmeessä kerätä roskia pois luonnosta?
Kokosin alle 10+2 syytä kerätä roskia:
- Normalisoidaan roskien kerääminen eli poistetaan siitä häpeä ja ”likaisuus”
- Epänormalisoidaan roskaaminen: roskaajat hävetköön nähdessään, kuinka muut joutuvat keräämään heidän roskansa
- Havahdutetaan kanssakulkijat siihen, etteivät maassa lojuvat roskat ole OK vaan ongelma
- Saadaan roska pois luontoa pilaamasta (monista roskista liukenee myrkkyjä ja mikromuoveja)
- Lisätään ympäristön viihtyisyyttä
- Vahvistetaan tunnetta omasta merkityksellisyydestä
- Tehdään jotain konkreettista luonnon eteen: asia, mikä voi auttaa esim. ilmastoahdistukseen
- Saadaan liikuntaa – ehkä myös mukana seuraavalle koiralle
- Vahvistetaan ja ylläpidetään sosiaalisia suhteita (ota kaveri mukaan, juttele vastaantulijoille, liity Face-ryhmään)
- Hankitaan taloudellista hyötyä pullopanteilla: muut roskat voi vaihtaa rahaksi Bower-sovelluksella
- Tehdään asioita, joita pitää tehdä, jos voi: ts. toteutetaan ihmisyyttä ja ihmisen roolia luomakunnan varjelijana
- Roskien kerääminen tarjoaa mahdollisuuden olla luova ja luoda trendikästä roskataidetta
Keksitkö lisää syitä roskien keräämiselle? Kerro ne laittamalla mailia: kultaintoblogi[@]gmail.com!
Mutta roskathan ovat likaisia!
Kuten Roskapäivä-Eino tuossa edellä toteaa, maassa lojuvat roskat eivät välttämättä ole likaisia.
Roskien likaisuuden diskurssin pohtiminen on syytä aloittaa antropologi Mary Douglasin Puhtaus ja vaara -kirjassaan esittämästä toteamuksesta: lika on ainetta väärässä paikassa.
Kun karkkipaperi on maassa, se on väärässä paikassa, ja siksi määritelmällisesti likainen.
Määritteleminen tapahtuu ihmisyhteisön toimesta. Karkkipaperin tai muun roskan määritteleminen likaiseksi on pohjimmiltaan yhteisön sisäistä vallankäyttöä.
Roska on kaikista vinkkeleistä tarkasteltuna ihmisen tuote, koska jopa roskan tulkitseminen roskaksi on ihmisen aikaansaannosta (kuten myös itse roska, oli se sitten karkkipaperi tai pullonkorkki).
Roskia ei pidä alkaa tulkita ei-roskiksi, koska silloin niiden katsottaisiin kuuluvan luontoon, eikä kenenkään tulisi mieleen kerätä niitä pois.
Sen sijaan roskien keräämiseen voitaisiin alkaa eri ihmisyhteisöissä suhtautua eri tavalla, koska siihen liittyy edelleen inhoa, häpeää ja muuta negatiivista.
Kysyin Roska Päivässä -liikkeen perustajalta Tuula-Maria Ahoselta sähköpostitse, onko roskien kerääminen hänen nähdäkseen muuttunut yhteiskunnallisesti hyväksytymmäksi.
Hän vastasi tähän myöntävästi sekä oli samaa mieltä siitä, että voisi puhua nousevasta trendistä.
”Presidentit Halonen ja Niinistö vastaanottivat kutsuni [Roska päivässä -liikkeeseen] ja kutsuivat myös minut puolison kanssa Linnanjuhliin, loivat näin perustan, että roskien kerääminen sopii todellakin kaikille. Kukaan ei ole liian hieno/ tärkeä tms. kerätäkseen roskan.”
Myös presidentti Stubb on kutsuttu Roska päivässä -liikkeeseen.
Sen sijaan roskapornosta Tuula-Maria Ahonen ei kerro innostuvansa:
”Innostun enemmän kauneudesta, myös henkisessä mielessä. Heidi kirjoittaa tänään kauniisti mielipidekirjoituksessaan: ”Roskien keruuseen liittyy ajatus, että myös muut ihmiset ovat arvokkaita ja ansaitsevat siistin ja puhtaan ympäristön.” ❤ Tuon säännöllisesti esille asian henkistä ja yhteiskunnallista puolta, kestävän kehityksen ajatusmaailmaa toiminnan takana.”
Entäpä roskataide?
”Mikäpä siinä, jos roskista saa mielenkiintoisen näköistä taidetta. Tässä olisi hyvä olla ”Jäähyväiset roskille, joita kerran heitettiin” – henki. Roskien heittäminen on/ oli ala-arvoista toimintaa.”
Lopuksi Ahonen siteeraa Dostojevskia: ”Kauneus pelastaa maailman”.
Kauneudesta on kyse siinäkin, että kerätään roskat pois maisemaa pilaamasta. Kauneudesta on kyse myös roskisten käyttöön kannustamisessa roskapönttöjä ja miniroskiksia koristelemalla.
Roska-aktivismi: Yhteenveto
Roskien kerääminen pois luonnosta on vastuullista toimintaa, mihin kuka tahansa voi ottaa osaa.
Sosiaalinen media tuo roskien keräämiseen yhteisöllisyyttä.
Roskia voi kerätä myös saadakseen niistä hyötyä.
Roskista voi tehdä taidetta gallerioihin tai Instagramiin, tai ne voi muuttaa rahaksi esimerkiksi pullonpalautusautomaatilla.
Roskien keräämistä on pidetty likaisena, epäilyttävänä ja hieman nolona aktiviteettina.
”Roskapuhe”, roskasome, roskataide ja roskaliikkeet (kuten Roska päivässä -liikkeen roska-aktivistit) ovat normalisoineet roskien keräämistä.
Varsinaiseksi trendiksi on kuitenkin vielä pitkä matka.
Hyvä tavoite voisi olla yhteiskunta, missä roskaaminen on häpeällistä, ei suinkaan roskien kerääminen.
PS. Oletko liittynyt Roska päivässä -liikkeeseen saatuasi lahjaksi miniroskiksen? Otahan yhteyttä: tiedän tahon, joka haluaisi haastatella sinua vuonna 2025!
